AJASSA

– Aivan murto-osa häirintää kokeneista on yhteydessä häirintäyhdyshenkilöön, Lauri Jurvanen kertoo.

Nykyään asiasta uskalletaan kuitenkin puhua enemmän.

Kohti parempaa teekkarikulttuuria

Viime lehdessä (TEK 5/18) kerrottiin TEKin opiskelijatutkimuksen (2018) teekkarikulttuuriin liittyvistä tuloksista. AYY:n edunvalvonta-asiantuntija ja häirintäyhdyshenkilö Lauri Jurvanen vahvistaa tulosten näkyvän myös Aalto-yliopistolla.

Esimerkiksi alkoholin asema herätti tutkimuksessa vastarintaa; 32 prosentin mielestä alkoholi on liian keskeisessä roolissa killan kulttuurissa. Jurvanen arvelee syyksi nuorten muuttunutta juomakulttuuria.

– Luku kertoo ehkä siitä, kuinka nuorten alkoholinkulutus on laskussa ja humalahakuinen juominen on vähentymässä. Osa opiskelijoista ei halua juoda lainkaan.

Myös tapahtumat heijastelevat tätä kehitystä; alkoholittomasti osallistuminen on entistä tavallisempaa ja hyväksyttävämpää. Alkoholiton vaihtoehto ei tarkoita enää pelkkää vesilinjaa.

– Alkoholittomia osallistujia ei laiteta erilaiseen asemaan, vaan esimerkiksi sitseillä heille on tarjolla alkoholittomia drinkkejä, jolloin voi juoda ja laulaa samalla tavalla kuin muutkin.

Tutkimuksen suurin hyöty on ilmiöiden tuominen näkyville.

Seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 2 prosenttia vastaajista. Miehistä häirintää oli kokenut 0,6 prosenttia, naisista 5 prosenttia. Jurvanen vahvistaa, että myös Aalto-yhteisössä naiset kokevat enemmän ei-toivottua puhetta tai koskettelua. Alkoholi on usein osallisena.

– Monesti asiattomasti käyttäytynyt henkilö on ollut kovassa humalassa. Kun tapauksia on ratkottu myöhemmin, henkilö ei välttämättä kiistä käytöstään, vaan kertoo olleensa niin humalassa, ettei muista toiminnastaan mitään.

Jurvanen pitää tutkimuksen suurimpana hyötynä ilmiöiden tuomista näkyville. Vaikka syrjinnästä ja häirinnästä puhutaan paljon, moni saattaa silti ajatella, etteivät ne koske heidän yhteisöjään.

– Tämänkin tutkimuksen mukaan 90 prosenttia ei ollut kokenut eikä havainnut häirintää kiltatoiminnassa. Iso osa voi siis ajatella, että koska he eivät ole havainneet tällaista, heidän yhteisössään ei tarvita toimia häirinnän tai syrjinnän ehkäisemiseksi. Datan avulla tuodaan ilmi, että nämä ovat oikeita ilmiöitä.

Jurvanen pitää positiivisena, että nykyään ihmiset uskaltavat myös avata suunsa herkemmin.

– Minulle tulee yhteydenottoja, että ”olen uusi opiskelija, onko tämä ok?”. Ajatukset siitä, mikä on hyväksyttävää ja mitä minun pitää hyväksyä, että voin olla osa tätä yhteisöä, ovat muuttuneet. Ihmiset eivät enää ajattele, että pitää sietää tiettyjä asioita. ×

Lue koko artikkeli: lehti.tek.fi/teekkarikulttuuritutkimus

– Aivan murto-osa häirintää kokeneista on yhteydessä häirintäyhdyshenkilöön, Lauri Jurvanen kertoo.

Nykyään asiasta uskalletaan kuitenkin puhua enemmän.

Jaa artikkeli