Kysymys ei suinkaan ole vain Otaniemen ylioppilasravintolasta, kysymys on uudesta Polista, teekkarihengen ja koko maamme tulevaisuuden symbolista. […] Talomme arkkitehdin vaativana tehtävänä on pelkistää rakennus siitä hengestä ja niistä ajatuksista, joita ajassa liikkuu ja luoda niille aineellinen muoto."

Tämä Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TKY) rakennustoimikunnan lausunto kertoo asenteesta, jolla teekkarit ryhtyivät suunnittelemaan uutta ylioppilaskuntataloaan. Vanha Poli, kansallisromanttinen kivilinna Lönnrotinkadulla, oli jäänyt auttamatta liian pieneksi. Ja kampuskin oli muuttamassa Otaniemeen.

Dipolin kustannusarvio oli 680 miljoonaa markkaa, valtava summa ylioppilaskunnalle. Suuri osa hankkeen rahoituksesta kerättiin lahjoituksina, joten TKY hankki sille julkista näkyvyyttä tehokkaan tiedottamisen ja tempausten avulla. Dipolin rakentaminen oli mahdollista, koska teekkareilla oli tulevaisuudenuskon lisäksi vahvoja tukijoita Suomen teollisuuden johdossa.

Luolamiehen wau-koti

Teekkareiden toimeksiantoa toteuttamaan valittiin lopulta nuoret ja lupaavat arkkitehdit, Reima Pietilä ja Raili Paatelainen jotka sittemmin nousivat suomalaisen arkkitehtuurin legendoiksi.

Pietilä käytti vapaata orgaanista muotoa ja haki alkukodin henkeä. Sisätilojen päämateriaalit olivat betoni, luonnonkivi ja puu.

Pietilä kuvaili Dipolin suunnittelua pelottavaksi ja ylivoimaiseksi tehtäväksi. Lopputulos oli pelkän rakennuksen sijasta kokonaistaideteos, johon kuuluivat sisustus ja kalusteet yksityiskohtia myöten. Aikataulut eivät pitäneet, ja välit ylioppilaskunnan kanssa kiristyivät.

Dipolin rakenneratkaisut olivat aikanaan epätavallisia, ja tilojen monimuotoisuus teki talosta hyvin epäsäännöllisen. Ikkunaseinien rakenne on niin monimutkainen, että legendan mukaan talossa ei ole kahta samanlaista ikkunaa.

Maailmanpolitiikan näyttämönä

1970-luvun puoliväliin saakka Dipoli oli Suomen johtava kongressikeskus. Suomessa valmisteltiin kylmän sodan suurvaltojen välistä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia vuonna 1972.

– Dipoli oli tuolloin käytännössä lähes ainoa varteenotettava kokouspaikka, joten neuvottelu­asemamme Suomen valtion suuntaan oli kohtuullisen hyvä, muistelee vuorineuvos Jorma Eloranta,TKY:n silloinen pääsihteeri.

– Suunnitelman mukaan kokouksen piti kestää vain muutaman viikon. Dipoli toimi tuolloin teekkariruokalana ja teekkareiden erilaisten harrastusyhdistysten kokouspaikkana. Ylioppilaskunnalle oli siksi olennaista, että Dipoli vapautuisi kokouskäytöstä ennen kuin teekkarit palasivat joululomiltaan.

Teekkarit onnistuivat neuvottelemaan valtion kanssa sopimuksen, jonka mukaan vuokra nousi määräajan jälkeen viikoittain. Kokous jatkui lopulta pitkälle kevääseen, mikä kohensi varsin mukavasti ylioppilaskunnan taloutta.

Strippausta ja taloushuolia

Koilliskulmassa toiminut ravintola Luolamies oli alkuvuosina korkeatasoinen ruokaravintola. 1970-luvun alussa se tunnettiin striptease-esityksistä ja vähäpukeisista tarjoilijoista, joita isännät tulivat taksilla ihmettelemään pitkienkin matkojen päästä. Ravintolan työntekijät tympääntyivät teekkareihin, joita tungeksi kurkkimassa esityksiä keittiön puolelta.

Dipolin suuret käyttökustannukset olivat raskas rasite TKY:n taloudelle. Vuonna 1981 ylioppilaskunta päätti lopulta siirtyä halvempiin tiloihin, ja sen omistama Oy Dipoli Ab alkoi kehittää rakennusta tuottavaksi kokous- ja kongressikeskukseksi. Samalla opiskelijaravintola lakkautettiin.

Oy Dipoli Ab:n toiminta muuttui raskaasti tappiolliseksi 1990-luvun alun lamassa. Kokous- ja ravintolatoiminta ajettiin alas vuoden 1993 loppuun mennessä. TKK vuokrasi Dipolin koulutus- ja kongressikeskukseksi.

Lopulta Aalto-yliopiston ylioppilaskunta myi Dipolin Aalto-yliopistolle, joka on kunnianhimoisesti peruskorjannut rakennuksen alkuperäiseen loistoonsa.

Teekkarit saivat mitä 1960-luvun alussa tilasivat. Rakennus saa edelleen uusien opiskelijoiden leuat loksahtamaan. Vuoden 2015 rakennushistoriaselvitys tiivistää Dipolin merkityksen:

"Dipoli on nykyaikaisen suomalaisen arkkitehtuurin ehdottomasti merkittävimpiä rakennuksia. Se oli valmistuessaan merkittävä kokonaistaideteos, joka etsi täysin ennakoimattomia muodonannollisia suuntia. Sen syntyminen olisi hyvinkin mahdollisesti rakennustaiteellinen sensaatio, vaikka se tapahtuisi vasta nyt. Dipoli on kiehtova, ajatteluun haastava, uniikki rakennus. Sen omintakeisuus on toisille liikaa – loput meistä rakastavat sitä." ×

Lue verkkolehdestä artikkelin laajempi versio, jossa Dipoli-legendoja kertovat muun muassa kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ja vuorineuvos Jaakko Ihamuotila: lehti.tek.fi/dipoli

Upea à la carte -ravintola Metso on kaikille avoin maanantaista lauantaihin klo 11.00 – 22.00.