Kuljetan kävijää näyttelyssä hänen huomaamattaan. Menet vaistomaisesti sinne, minne sinut johdatan. Siksi minun on hahmotettava tila ja mietittävä mistä tulet, mitä näet ja minne kuljet. Polkusi alkaa siitä, mitä haluan näyttää sinulle ensimmäisenä.

Jokaisen näyttelyn rakentaminen vaatii syvällistä aiheeseen perehtymistä. Minun on päästävä näyttelyn maailmaan, löydettävä sen punainen lanka. Työ vaatii tiivistä yhteistyötä museon ja muiden näyttelyä rakentavien kanssa. Minun on esimerkiksi tiedettävä, miten ja missä järjestyksessä esineet voidaan asetella esille. Kansainvälissä näyttelyissä on oltava tarkkana esineiden kulttuurihistoriallisten merkitysten kanssa. Miten päin samuraimiekan saa laittaa vitriiniin, mihin suuntaan sen kärjen on osoitettava? Saako tämän esineen sijoittaa tuon toisen viereen? Vieraskielisten tekstien kanssa on oltava erityisen huolellinen. Minun on oltava selvillä siitä, mitä hieroglyfit merkitsevät.

Näyttelyarkkitehdin urani alkoi sattumalta. Ystäväni pyysi minut apuun, kun Tampereen taidemuseoon koottiin Egypti-näyttelyä. Se aloitti museon suurten kansainvälisten näyttelyiden sarjan 1990-luvulla. Minulle se oli ensimmäinen harjoitus näyttelyarkkitehtina. Se meni hyvin. Sitten tuli toinen, kolmas ja niin edelleen.

Käänteentekevä työ urallani oli Samurai-näyttely 2004. Sen jälkeen uskalsin alkaa yksinkertaistaa näyttelyarkkitehtuuria.

Olen rakentanut näyttelyitä ympäri Suomea yli 20 vuotta, yhteensä jo 69 näyttelyä. Matkustan kaiken aikaa. Tuoreimmat työni ovat kesäkuussa avattu Muumimuseo Tampere-talossa ja nyt syksyllä avautuva Tekniikan maa -näyttely Tekniikan museossa.

Ammennan kokemuksestani ja osaamisestani. Olen valmistunut arkkitehdiksi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta. Olen kouluttautunut myös tanssijaksi ja koreografiksi sekä toiminut opettajana ja johtajana Teatterikorkeakoulun Tampereen yksikön valo- ja äänisuunnittelun laitoksella. Kaikesta tästä on hyötyä näyttelyitä suunniteltaessa.

Pyrin töissäni aina uuteen. Yritän kyseenalaistaa ajatteluani, en halua jäädä naimisiin ajatusteni kanssa. Etsin virikkeitä matkoilta, kirjoista, lehdistä ja elokuvista. Pinterestistäkin löytyy vaikka mitä. Joskus tulee ahaa-elämyksiä. Yksi mieleenpainuvimmista töistäni on ollut Tampere 1918 -näyttely Vapriikissa. Raskas aihe, ajattelin, todella raskas. Sitten syntyi oivallus: kaikki värit katosivat – näyttelystä tuli mustavalkoinen.

Mielestäni yksi onnistuneimpia töitäni on Suomen teollisuuden historiaa esittelevä Rosenlew-museo Porissa. Se on mielestäni ehjin kokonaisuus aikaansaannoksistani.

Rakastan työtäni. Tykkään ehdottomasti tehdä tätä, mutta en silti halua keikkua työelämässä enää pitkään. Odotan jo, että pääsen maalaamaan, soittamaan huilua, hoitamaan puutarhaa ja lukemaan kaikki lukemattomat kirjat. ×